Minä aikuinen nelikymppinen Äiti-ihminen. Olen ylpeä tästä että voin sanoa itseäni Äidiksi ja toivottavasti vielä joskus Mummoksikin.
Minulla on myös aviomies joka on myös hyvä ystävä.
Suhteemme on ylä-ala ja tasaista mäkeä mutta syvää rakkautta, kiintymystä ja joskus suurta myrskyäkin näkyvissä.Lapsemme (koulu ikäisiä) ovat rakkaita ja kaikki niin erilaisia <3
Itse olen ihminen jonka mielestä tunteet pitää näyttää ja asiasta pitää sanoa!! Naisena myönnän että monesti tulee sanottua myös asianvierestä joka on varmasti hyvinkin turhaa ja ikävää.
Mutta ei jää mikään epäselväksi 😛
Kaunis skibale! Todellista.. monelle pelottavaa ja taas toiselle se surullinen tosiasia: antaisin mitä vain kun joku sanoisi ”LUPAAN OLLA SUN”.
Se on surullista miten toisen ihmisen pitää olla yksin, maksaa seurasta, toisella on varaa leikkiä ihmisten tunteilla ja taas itse kun on tyytyväinen ja pitkässä liitossa edelleen onnellinen ja rakastunut.
Miten sitä haluaisikaan että kaikilla olisi asiat hyvin, vierellä olisi joku joka edes joskus sanoisi ”RAKASTAN SINUA”
kaipa nämä on juuri niitä asioita.. Ei vain voi kaikkia pelastaa vaikka kuinka tahtoisi.
Koska ilman toivoa ei ole elämää haluaisin antaa ihmisille toivoa ja rohkeutta, älä istu kotona ja murehdi yksinäisyyttäsi vaan elä ja mene!!
Kukaan ei sinua löydä sängystä tai pöydänpäästä 😉
Muista se ihmeellinen ja jopa epätoivoon vaipuneen vapisevan pienen ihmisen rakkaus voi kävellä vaikka siellä liukuportaissa, kauppajonossa tai vaikka pihalla kun viet roskat sinua vastaan.. Elämä on pieniä ja joskus niin suuriakin ihmeitä täysi kun avaat silmät voit sinäkin nähdä pienen hippusen sitä ihmettä 🙂
